Ilkka Luoma Mielipiteitä ilman hymistelyä

Ahdistaako Joulun odotus?

Valtaako mielesi rauhaton olo – onko paineena löytää pakkojoululahjoja, kun nuo muutkin ostavat. Jääkö paineen purku Jouluaattoon, juuri ennen kuin kaupat vihdoin sulkevat ovensa? Onko tarpeen näyttää ja vertailla – vielä Joulunakin. Ahdistaako Joulun odotus – rahaakaan ei välttämättä olisi, mutta kun pakko ostaa, ostaa ja vielä kerran ostaa --- 

Kirjoitimme Joulun maallisesta ostokarusellimaisesta tivolimeinigistä jo vuosia sitten – tarkalleen vuona 2006 näin …

 

[2006] Kansalaiset täyttävät ostoskeskukset markkinatalouden ihannemallin mukaisesti

~ ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/12/kansalaiset-tyttvt-ostoskeskukset.html – [BLOG/il]

KUVALINKKI


Jokainen suomalainen ostaa ja ottaa osaa joulun ostovoimansiirtoihin noin 100 eurolla. Joulu on businessaika vailla vertaa, samaan aikaan on vuodesta toiseen Suomen Turku julistanut Joulurauhan koko maahan.

Markkinatalouspyörässä mekanisoituneet ja hioutuneet kuluttajat löytävät lahjoittamisen/ lahjomisen halun juuri Jouluna. Kauppakeskukset sijoittavat tänä vuonna enemmän kuin koskaan joulumyyntiinsä.

Suomeen on markkinatalouden uusimpana ilmentymänä noussut hehtaariostoskeitaita muistuttamaan, mikä on kansantalouden perushyve - liike-elämän ja tuottovaadebusinessvaistojen opastamana.

Tuurissa, keskellä metsää,

mainostetaan Suomen merkittävimmäksi lomakohteeksi kyläkauppaa, joka on nokkelien mainosnikkareiden mukaan maailman suurin. Ihmiset sopuloituvat sankoin joukoin lomailemaan maurilaismalliseen kerskajulkisivuhotelliin ihailemaan ostoksiaan, joita kertyy kasapäin lasisilmäkiiltoisen hinta-ahnehdinnan seurauksena jättiläiskokoisiin ostoskärryihin. MEK oivalsi sijoittaa kyläkaupan merkittävien lomailukohteiden joukkoon. Arvosana kertoo elämää ajassa, jossa kulutus on kaiken keskipiste.

Lempäälään nousi liikemiesoivalluksena ostosparatiisi innovoinnilla,

että ihmiset haluavat ostaa entistä enemmän ja kaiken sen vielä yhdellä kertaa. Ostamisesta ajatellaan tulleen ihmisille hyve, harrastus ja tyydytysten lepuutuspiste. Kertajyräysostoksilla ihminen vimmautuu hankkimaan kaikkea "kivaa, mukavaa ja tarpeetonta" - joka huomataan yleensä vasta kotona. Hintalapun sisältö ja "tavaraa puoli-ilmaiseksi" hokema teki tehtävänsä - kärry täyttyi kuin viimeistä päivää, pelon seuratessa perässä, riittääkö niitä minulle.

Ostaminen on merkki tarpeesta,

tai luodusta tarpeesta, mutta ennen kaikkea se on merkki pinnallisuudesta, jossa koetetaan tavaroiden paljoudella ja oletetulla tarpeella tyydyttää mieltä. Mielentyydytys on saanut kulutusleiman. Mieli virkistyy uuden saannosta, ymmärtämättä edes aina mihin ostosta tarvitsee. Uudeksi ongelmaksi on syntynyt päänsärky, kun ei tiedä, mitä se hyvä ystävä tarvitsee joululahjakseen.

Eräässä perheessa nuorimmainen poika ilmaisi asian hyvin osuvasti:

"Isi, miksi me ei vietetä joskus Joulua siten, että leikitään vain yhdessä kaikki, Veikka, Sisko-Tytti, äiti ja isi. Tehtäisiin yhdessä jotain kivaa. Aina ei jaksa leikkiä yksin noilla kummallisilla leluilla, joita Jouluna kannetaan kotiin" - Poika oli oikeassa - yhdessä olo on näin markkinatalouden ylityöpäivien, seminaarien ja iltakokousten vuoksi suurta harvinaisuutta ja keittiön pöydällä onkin se kuuluisa lappu: "Ruoka on uunissa, lämmitä ja syö, tulen sitten illalla".

Ostoskeskukset ovat oiva keksintö -

ostamisesta on tehty mukavaa, auton saa lämpimään alakertaan, sinne on helppo heivata massiiviset ostokset kenkien kuraantumatta. Päällivaatteetkin voi jättää autoon, ettei sitten hiki yllätä tuhansien ihmisten puserruksessa.

Ostosparatiisissa on ravintola, kaljabaari, pizzeria ja kengänkiilloittaja. Paratiisi on tehty houkuttelevaksi, siellä on mukava olla. Ostaminen on kivaa. Kassakoneiden virsi kaikuu kilpaa tehtaiden liukuhihnojen kanssa ja vieläkin me ihmettelemme, ”miksi lunta ei ole”. Lisääntyvä kulutus on suoraan verrannollista raaka-aineiden-, energiankäytön ja luonnonsaastumisen nousun kanssa.

Meille on opetettu, että työtä syntyy kuluttamalla,

meiltä vain unohtui se, että jatkuva kasvuhokema ei niinkään ole tekemisissä kotimaisen työllistämisen kanssa, sillä tehokkuus ja massavalmistus perustuvat halpaan työvoimaan ja heti perään täyteen automatisointiin. Määrä, laatu ja laatutyönteko ovat kaikki eri asioita.

Televisio puskee mainoskanaviltaan joululauluja,

jouludigiaikaa, joulumusiikkia, joulupukkia, joulukännyköitä jouluisilla ilmaisminuuteilla. Mainosnokkeluudet aivoissaan ovat jopa kehittäneet joulurahoituksen jouluisella hymyllä. Burgereita saat Joulupukin virallisesti valtuuttamana. Joulukuusenkin saat muovisena ja koottavana. Pääasia on se, että keksit saamillesi veronpalautuksille käyttöä. Pane raha kiertämään, ota velkaa, vaikkapa ilman takauksia, saat sitä vain pienellä 29% todellisella vuosikorolla. On kivaa kuluttaa.

Jokainen ihminen voi katsoa oman roskapussinsa sisältöä -

sieltä paistaa nykymallinen yhteiskuntamme, ero 1960-luvun roskasankoon on järisyttävä. Meidän pusseistamme löytyvät ne perimmäiset syyt, miksi meillä on Joulunakin lämmintä, ei mielissä, vaan ulkona.

Muutos on aina vaikeaa, ainoastaan silloin se on helppoa, kun on syntynyt ymmärrys sen pakosta. Tämä pakko on nyt läsnä. Ei pakkona ostaa ostamisen vuoksi lähimmäisen lämpöä jouluksi edes kerran vuodessa osallistumisena, vaan pakkona huomata suunta ja sen muutoksen välttämättömyys.

Lunta emme voi pakottaa valkaisemaan jouluiloamme

Perheen ja suvun tapaaminen onnistuu myös ilman ostovimman laatikkovuoria värillisissä paketeissaan. Antamista on muutakin kuin ostaminen, voimme antaa ystävyyttämme, huomioonottamista ja huolehdintaa sekä ennen kaikkea kiinnostustamme toisista ihmisistä. Kuunteleminen on eräs parhaista joululahjoista.

Anna joulu yksinäiselle, anna hyvä mieli itsellesi – herää aina kysymys: ”Kenen Joulu tämä on?”.

Hyvää ja oikeasti rauhallista Joulun odotusta,

Ilkka Luoma

KESKUSTELU ........................ TIEDE



Kuva:
DSC_6390.JPG. 16. joulukuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä - lähde mainiten.

Kuvateksti:
Eräs Suomen suurimmista kauppakeskuksista houkuttelee ihmismassoja jouluaihein, vedoten mm. digijouluun - onhan se niin tyhmää jättää ostamatta. Osta nyt, vaikka huomenna saat sen halvemmalla. Nyt kehoitetaan ottamaan luottoa, että saat lähimmäisillesi hyvän joulumielen - korotkin ja lyhennykset tulevat vasta ensi vuonna. Ihmisvirrat ovat lasittuneen robotoituneita katseita hintalapun lupaukset mielissäin – kassakone, here I come.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Ei ahdista enää, mutta oli aika jolloin minäkin lähes puolikuolleena tein kaiken itse viimeisen päälle, niin jouluruuat, leivonnaiset ja kodin koristelun. Lahjat sentään olen melkein aina hoitanut jo hyvissä ajoissa ennen joulua, joten kaikessa en sentään hössötä. Lahjoja meillä annetaan pääasiassa vain lapsille ja se on yksinomaan ilo niitä tehdä ja antaa..

Nyt osaan ottaa jo rauhallisesti ja joulusiivouksestakin ajattelen niin , että koska en vietä sitä komerossa enkä sohvienkaan alla, niin siivous saa olla tavallinen viikkosiivous.

Ruokia teen vain minimimäärän itse, eli kinkunpaisto, lanttulaatikko, sipulisilli ja ehdottomasti myös joulutortut ovat listalla, mutta muut ostan kaupasta.
Joulutortut ovatkin niistä suuritöisimmät kun teen niitä vähintään sata kappaletta - - ovat vain niin hyviä, koska laitan voitaikinaan veden tilalle kolme desiä konjakkia, joka antaa niihin ihanan maun ja tuoksun. Kukaan vieraistani ei tyydy syömään niitä vain yhtä ja minä suorastaan ahmin ja joulun jälkeen sitten laihdutan..

Kuulun näihin jouluihmisiin, jolla on jo ulkonakin niin paljon valoja tuikkimassa, että voin kuvitella jopa olevani lähes Wienin pienimmällä joulutorilla:)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ei ahdista. Otan iisisti. On aikaa ja olemme sopineet kuka tekee mitä. Sillähän se hoituu, vaikka paljon ihmisiä tuleekin syömään. Yhdessäolo on se tärkein, ja lapsia pitää muistaa.
Muutama päivä sitten tuli ruotsalaiselta ystävältä viesti. Pieni sukulaispoika oli toivonut joululahjaksi kilttiä isää. Tällaiset toiveet saavat mietteliääksi. Ei mene Ruotsissakaan niin hyvin kuin luulemme. Eikä mies, jonka lapsi odottaa kilttiä isää, ole suomalaissyntyinen.

Ilkka Luoma

Lapsen toive - Kiltti isä,

tästä voisi tehdä kansanliikkeen, laajentaen sen koskemaan kilttejä ja huomioitsevia vanhempia lapsillensa :)

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Ei ole ahdistanut muualla kuin kaupoissa ollessa
Siellä on niin tiukkaa settiä ja jengillä metrinen slerssi otsassa

En tiedä miten mutta vaimo jotenkin osaa järkkäillä kaiken suuttumatta
Autan sen kanssa mihin apua pyytää muuten apua ei haluta
Tosin vaimo ostelee osan jutuista jo alkusyksystä

Lasten juhlahan tuo on lahjojen puolesta
Sitä en vastusta että hömppää saa ostella
Ei riko budjettia jos ei liioittele

Itselle tärkeintä on kinkku ja muu ruoka
Perinteisesti yhden kirjan saan lahjaksi
Eipä aikuinen juuri hirveitä tarvitse

Sitten se yhdessäolo tietenkin
Muistan nuoruudesta kun olin 17 ja jouluateria oli kananrääppeet, puolikas
norttiaski ja melkein täysi pullo rommia
Tuosta ei voi paljon enää huonontaa kuin jos olisi vielä ollut asunnoton
Hienoa oli että sisällä kuitenkin sai olla
Siinä oli ollut hetki juuri ennen ettei ollut vakituista osoitetta

Justiinsa tossa vietettiin perheen omat pikkujoulut
Mukulat ikävuosiltaan 21, 17, 6 ja vaimo siinä vieressä
Askarreltiin, syötiin ja oltiin yhdessä
Tuota ei oikein voita sitten kuin se varsinainen joulu

Ilkka Luoma

Se oli siinä - mitäpä sitä voisi enempää toivoa!

Hyvää Joulun odotusta :)

Ilkka Luoma

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa